Koskaan aiemmin ei olla matkustettu Junior Suitessa, joten jo viikko ennen matkaa oli matkakuume huipussa. Matka oli jo elokuussa varattu ja maksettu, koska nuo Junior Suitet on todella suosittuja hyttejä. Hintaluokka on samassa linjassa Commodore-luokan hyttien kansssa ja samat palvelutkin on käytettävissä: Commodore lounge tarjoiluineen, saunat ja tietenkin hytin jääkaapin sisältö.
Commodore. ja Suite sijaitsevat kansilla 10 ja 11 laivan keulaosassa ja Junior suite sijaitsee kannella 9. keulabaarin yläpuolella ja samalla myös yökerho Atlantis Palacen yläpuolella. Aiemmin olen samassa kohdassa matkannut Conference-luokan hytissä, johon alapuolella soitettu musiikki kuului melko hyvin, joten oli siinäkin pientä jännitystä ilmassa, kuinka kovaa musiikki mahtaa kuulua ja saako yöllä nukuttua.
Terminaaliin saavuimme hyvissä ajoin 14.50, koska hyttiluokkaan kuului aikaistettu laivaannousu klo 15.00, eli 30 minuuttia muita aiemmin. Jäin jonon päähän Club One Gold asiakkaiden tiskille odottelemaan vuoroa. Koska oli tiistai, niin tiesin, että tulee olemaan todella rauhallinen lähtö, ja se sopi kyllä suunnitelmiin.
Tasan 15.00 porteista pääsi pieni joukko muita ennen hytteihin, me muiden muassa. Avankortin käyttäminen oli tällä kerralla tavallista jännittävämpää. Vatsanpohjassa oli jännityksen tunnetta, vaikka kuvia hytistämme oli runsaasti jo ennakkoon nähtunä.
Oven avattua eteemme aukesi valtavan suuri eteinen, jossa oli heti oikealla ovi vessaan. Vasemmalla kaksoisovien takana oli makuuhuone. Suoraan edessä oli suuri oleskeluhuone pöytineen ja sohvineen. Kaksi ikkunaa antoivat maisemat lähes suoraan eteenpäin. Oleskelutilasta oli myös ovi makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen vasemmalla laidalla oli tärkeä ovi. Sen takana on kauan odottamani poreamme.
Ensimmäisten minuuttien jälkeen oli hyvä hetki käydä Commodore Loungessa maistelemassa makeita ja suolaisia naposteltavia kera hyvien juomien. Lukuunottamatta alkoholijuomia, kaikki tarjolla oleva syötävä ja juotava kuuluu hytin hintaan. Loungessa on miellyttävä rauhallinen tunnelma ja kaiuttimista kuului juuri sopivalla voimakkuudella aistikasta jazzia. Ei ryntäilevää väkeä, ei tönimistä, ei jonotusta. Tämä on luksusta itämerellä!
Loungen antimien jälkeen varasin paluumatkalle saunavuoron ja palasimme hyttiin. Oli aika tutustua poreammeen käyttöohjeisiin ja valmistautua lämpimän veden hellään syleilyyn. Vettä laskiessa ammeeseen totesin veden paineen olevan jopa parempi kuin kotonamme. Amme täyttyikin kohtuullisen nopeasti ja uppouduin omissa ajatuksissani nauttimaan tuosta ihanasta ylellisyydestä, joka on itselleni nykyään harvinaista herkkua. Ennen oli oma poreamme, vaan ei enää. Pari tuntia vierähti nopeasti siinä silmät kiinni haaveillessa. Vasta tässä kohdassa oli aikaa jääkaapissa odottavalle Cavalle. Kylmä Cava viilensi mukavasti ja olo oli todella rento, jopa liiankin rento ja pelkäsin jo nukahtavani ennen kuin olisimme edes ruokailleet.
Infosta kävin kysymässä matkustajien määrän: noin 700-800 matkustajaa, eli käytännössa lähes tyhjä laiva. Tarkoittaa myös sitä, että henkilökunnalta saa silloin loistavaa palvelua, kun ei tarvitse kiireellä palvella. Piipahdimme vilkaisemaan Old Port Pubissa. Trubaduuri lauloi ja muutama ihminen istui pöydissä siellä täällä. Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme käydä Tax Free Superstoressa tekemässä hankinnat ja sen jälkeen ruokailu. Ruokapaikkaa sitten pohdittiinkin enemmän. Buffetin anti ei ollut tällä kerralla meille. Tavolata ja El Capitan taistelivat jälleen rinta rinnan kumpi voittaa. El Capitan.
Tällä kerralla ei otettu mitään tuttua ja turvallista, vaan valittiin valmis menu: Caesar-salaatti, entrecote-pihvit sekä suklaayllätys jälkiruoka. Tuo kokonaisuus oli vain 36€, joten edullinenkin oli kolmen ruokalajin illalliseksi. Alkudrinkkejäkään ei unohdettu: Gin Tonic ja Vodka Lime, nuo tutut ja turvalliset. Ruoan kanssa tuli tilattua tuttu ja turvallinen "laivan punkku".
Alkusalaatti yllätti heti aluksi valtavalla koollaan. Olisi mennyt kyllä pelkkänä pääruokanakin, sen verran iso oli salaattiannos. Maukaskin oli. Salaatti rapsakkaa, kastiketta tarpeeksi, muttei uitettu. Karkarapuja oli kiitettävästi. Niitä riitti ihan loppuun asti.
Caesar salaatti katkaravuilla
Caesar salaatti kanalla
Jälkkäri tulikin sitten seuraavaksi eteemme. Ihanan näköinen, kauniisti aseteltu jälkiruoka piti syödä ensin silmin ja sitten vasta lusikalla ja haarukalla tuhosin kauniin kokonaisuuden pois näkyvistä. Uskomattoman harmooninen kokonaisuus suli suussa. Makunautinto oli huipussaan.
keksi lautasella oli ylimääräinen. Siihen ei hampaat pystyneet, eikä ollut kahviakaan mihin dipata.
Ruokailun kun saimme päätökseen oli kello jo niin paljon, että oli aika jättää henkilökunta siivoamaan paikkoja ja asettelemaan astioita seuraavaa päivää varten. Olimme lähes koko ruokailun ajan ainoat asiakkaat koko ravintolassa.
Atlantis Palace huuteli jo meitä katsomaan keskiyön showta. Tämänkin olemme jo nähneet, mutta yleensä melko kaukana lavasta. Näin pienellä matkustajamäärällä on hyvät mahdollisuudet päästä aivan lavan viereen ja näin myös pääsimme. Ei kauaa tarvinnut odotella laivan bändin, Gravity Band, soiton lopettamista kun jo kuulutettiinkin, että tanssijoiden pitäisi poistua tanssilattialta ja shown valmistelut alkavat.
Itse show on hyvä ja vauhdikas. Todella hyvin laulavia ja tanssivia nuoria!
Shown jälkeen teki taas mieli liikkua. Ruoka oli valahtanut kurkunpäästä alaspäin ja liikkuminen oli mahdollista. Suunnaksi New York Disco & Lounge, eli laivan peräpäähän kannelle *, eli tähti. Siellä ei ollut kuin 4 henkilöä lisäksemme ja baarin takana pari baarimikkoa. Baarimikoista toinen olikin Kim, jonka kanssa tuossa rauhallisuudessa ehti heittää tarinan jos toisenkin. Ohi ehti lipua Gabriella, kyydissään tuttavamme Abe. Vastaan tuli myös sisaralus Serenade ylväässä olemuksessaan.
Vasta Ahvenanamaalla pistäytymisen jälkeen päädyimme nukkumaan ja tuolloinkin olimme omasta mielestä ajoissa, koska pitihän meidän ehtiä aamiaiselle Bon Vivanteen.
Kaupan yövartijat työssään
Aamiaisemme tarjoillaan kannella 7. sijaitsevassa Bon Vivante-ravintolassa. Alkuun saame kuohujuomaa ovella ja meidät saatetaan pöytään. Kahvit tarjoillaan termoskannuissa pöytään. Tällä kerralla myös leivät ja leikkeleet kannettiin suoraan pöytään ja listalta saimme valita lämpimän aamiaisen. Nyt valitsin munakkaan, koska sitä en eiemmin ole koskaan laivan aamiaisella syönyt. Valitsin munakkaan jokiravuilla. Munakas tuli todella nopeasti ja oli melko siro kooltansa. Toisaalta yöunet oli jääneet niin lyhyiksi, ettei kovin kauaa siinä olisi aamiaista jaksanutkaan nautiskella. Pari sämpylää kahvin kanssa tuli nautittua sekä lasillinen tuoremehua.
Mikäli olisin ollut aamiaisella Tavolatassa, olisi aamiaiseni ollu paljon runsaampi. Olisi ollut pekonia, munakokkelia, riisipiirakoita, paprikaa, kalaa, maksapateeta jne, jne sekä tietenkin sämpylät täytteineen. En oikein tiedä, kuinka hyvin toiveita voidaan toteuttaa, joten tyydyin siihen mitä eteeni kannettiin. Aamiainen oli syöty ennen kuin olimme satamassa Tukholmassa. Palattuamme hyttiin, yritimme tirkistellä lumen koloista ulos. Todella sakea lumisade oli Tukholman yllä. Menimme nokosille.
Pienet tirsat venähtivät jälleen ja heräsimme vähän ennen kahta. Ei siis kellon puolesta mitään toivoa lähteä kaupungille, mutta ICA:ssa voisi pistäytyä. Ei. Sakea räntäsade piti meidät visusti laivan sisällä ja kapusimme Commodore-loungeen "toiselle aamiaiselle". Kahvia ja pikkupurtavaa kera rauhallisen ilmapiirin. Iltakin alkoi jo hämärtyä, vaikkei kello ollut kuin vähän yli kolme. Lunta tuprutti taivaan täydeltä, välillä oli muutaman minuutin rauhallisempaa sadetta ja kohta taas taivaan täydeltä suuria hiutaleita.
Uusia matkustajia saapui pikkuhiljaa loungeen ja katsoimme parhaaksi antaa heille tilaa istuskeluun ja nauttimiseen. Istuskelimme pitkän tovin hytissä kun laiva lähti takaisin kohti Helsinkiä. Vielä oli liian aikaista illalliselle, mutta jotain pitäisi saada välipalaksi: pizzaa Mundosta! Ja mikä parasta, Mundosta sai pizzaa mukaan omaan hyttiin, ettei tarvinnut jäädä paikanpäälle istuskelemaan. Maittavan välipalan jälkeen piipahdimme kaupoissa katselemassa mahdollisia ja mahdottomia tuliaisia. Syystä tai toisesta ideat oli vähissä. Saattoihan nukkumisellakin olla osuutta asiaan. Kello kulki eteenpäin ja niin kulki Symphonykin. Pian olikin kello kulkenutkin jo niin paljon, että varaamamme saunavuoro olisi käytettävissä. Eli illallinen jää väliin ja sauna tuli tilalle. Ei ollenkaan huono ratkaisu, näin jälkeenpäin ajatellen.
Sauna oli saanyt myös uutta ilmettä itseensä, sitten viimekäynnin (2007). Löylyhuoneen lämpö tuntui viileältä. Vain vajaa 60 astetta lämmintä. Kotona sauna on aina yli 70 asteinen ennen kuin sinne voi edes harkita mennä. Onneksi sentään kiukaan kivet olivat niin kuumat, että löylyn heitto onnistui ja saimme hienosti hien irtoamaan. Saunoessa aika lensi taas siivillä ja meinasi tulla jopa kiire suihkuun. Onneksi oli kaksi suihkua, muuten olisi mennyt vuoromme pitkäksi muutamalla minuutilla. Nyt ei tarvinnut pukiessa edes hosua.
Sauna olikin niin rentouttava kokemus, että en saanut pidettyä enää silmiäni auki. Tarkoituksena oli mennä vielä Atlantis Palacessa ja New Yorkissa käymään, mutta ihanan pehmeä sänky kutsui nimeltä. Ja turhaan olin jännittänyt Atlantis Palacen mahdollisesti kuuluvia ääniä. Ei sieltä juuri mitään kuulunut. Hyvin vaimeaa ääntä, niin vaimeaa, ettei voinut nimetä kappaleita, joita soitettiin.
Aamu tulikin sitten ennen aikojaan. Jo kuudelta sisäinen kelloni kertoi, että nyt pitää nousta ylös. Nukkuminen saa riittää. Pilkkopimeässä hytissä kävelin seiniämyöden, että löysin valojatkaisijan oleskelutilasta. En halunnut herättää ukkokultaani, joka tuli myöhemmin nukkumaan. Ikkunoista ei taaskaan nähnyt ulos, tai siis näki niistä ulos, mutta oli pimeää, niin ei nähnyt juuri muuta kuin yksinäisiä valon väläyksiä kaukaisuudessa. Telkkaristakaan ei tule vielä tuohon aikaan mitään, joten nettisurffailuun oli tyydyttävä. Parin tunnin surffailun jälkeen kuuluikin tuttu pim pom... herätys!
Aamutoimet ja uudelleen Bon Vivanten aamiaiselle. Tällä kerralla valitsimme listalta aamiaislautasen: sasliccia, munakokkelia, papumuhennosta, tomaattia ja pekonia. Nam. Pekonia! Annokset tuli jälleen nopeasti eteemme. Ensin leikkeleet ja sämpylät ja sitten ihana aamiaislautanen. No pienoinen pettymys se oli. Olisi voinut vähän enemmän olla pekonia kuin yksi viipale.
Parempi sekin kuin ei yhtään, mutta vain yksi! Maussa ja asettelussa ei ollut moitittavaa. Olimme jo lopettelemassa aamiaista, lasit tyhjinä ja suut pyyhitty, kun tultiin kysymään olisimmeko halunneet keittiöstä vielä jotain. Olimme jo poistumaisillaan, joten kiitimme kohteliaasti: ei kiitos. Jos 5 minuuttia aiemmin oltaisiin samaa kysytty, niin olisin varmaan tilannut pekonia. Ainakin 6 viipaletta. Sekä munakokkelia. Ainakin kauhallinen tai pari.
Aamiaisen nautittuamme pikainen kierros Tax Free Superstoreen ja viimeiset tuliaiset oli ostettu. Nyt alkaa matkan huonoin osuus: pakkaaminen ja valmistautuminen poistumaan laivasta. Tuossa hytissä voisi helposti viettää pidemmänkin risteilyn ajan, vaikkapa viikon tai kaksi. Tuo Tukholman risteily on aivan liian lyhyt. Kolme risteilyä peräkkäin voisi olla sopivampi!
Jos aiheutin matkakuumetta, niin helpotusta matkakuumeeseen saa tästä klikkaamalla!
Symphonyn henkilökuntaa on jälleen pakko kiittää.
Teitte matkastamme nautinnollisen elämyksen. Palaamme taas laineille piakkoin.
Hei, hei ja nähdään pian!
